sunnuntai 18. tammikuuta 2009

kasvatus & kasvattajat

Puhutaanpa tänään virtuaali - ja vihkomaailman kasvatuksesta, jotka pyörivät tällä hetkellä aikalailla samoissa kantimissa. Mielestäni vihkomaailmassa homma on kuitenkin hiukan rennompaa, kasvatit myydään helpommin eikä niitä vahdita niin tarkasti, voi olla että olen kuitenkin väärässä. Löytyy poikkeuksia positiiviseen suuntaan molemmista harrastelijoista.

Kasvatushan on nyt aivan "huippuluokassaan", jalostukseen käytetään usein vain hirveästi mainetta niittäneitä hevosia, vaikka virtuaalimaailmassa mitkään ominaisuudet eivät periydy. Vaikka olen hirvittävän realistinen harrastuksissani niin tämän vanhempien valinnan suhteen olen aikalailla epärealistinen, jalostuksessa voin käyttää myös yhtäkään meriittiä saavuttamatonta hevosta. Tämä ei sen kummemmin häiritse, paitsi tietenkin silloin kun yritän omaa oriani saada muille tammanomistajille, eikä tunnu kelpaavaan koska kaikki meriitit ja sukutaulut puuttuvat.

Kasvattien myynti taas, huh mitä touhua sanoisin minä! Sääntöjä on vaikka minkämoista, eikä kasvattia myydä aloittelevimmille lainkaan, pitää olla ties minkämoista kisa -, sivu - ja ties mitä näyttöä. Sanottavaa on niin paljon tästä(kin) asiasta että alkuun pääseminen tuntuu hankalalta.

Ainoat säännöt mitkä ymmärän on että kasvatin sivut pitää ilmoittaa parin viikon kuluessa, mielestäni tämä on ihan ymmärrettävää, näin ollen kasvattaja voi varmistua että hevonen pääsi uuteen kotiin. Jotenkuten menee myös sääntö että kasvattaja voi ottaa kasvatin takaisin jos elonmerkkejä ei hevosen/tallin sivuilla näy. Sitä taas en ymmärrä että kasvatin saa kasvatta ottaa takaisin jos sillä ei kilpailla kymmentä kilpailua kuukaudessa, tai jos sen sivuilla ei tapahdu jotakin kuukauteen. Kasvattajan etuosto-oikeus / kasvattia pitää tarjota kasvattajalle jos sen aikoo myydä on myöskin näitä mitä joskus itse olen myös harrastanut, mutta myöhemmin antanut kasvattien myymisellekin vapaat kädet.

Myös tämä, kasvatilla täytyy kilpailla (parhaimmassa tapauksessa on määritelty kuinka monta kisaa ja mitä lajia) on aikamoisen järjetön vaatimus. Ehkä en tule koskaan tätä sääntöä ymmärtämään koska en ole niitä ihmisiä joille kasvattien menestys on koko virtuaalitalleilun/vihkoilun edellytys. Tämäkin vaatimus on aikalaisen mukava verrattuna näihin "et saa ruunata" kasvattia, tai et saa tappaa sitä ennekuin se on täyttänyt 20 vuotta ja voittanut kaikki mahdolliset laatuarvostelupalkinnot. Voi herranjestas, nämä jutut menee reilusti yli ymmärykseni. Välillä tuntuu että kasvattaja ei ole ollenkaan valmis luopumaan hevosesta, kun on niin tarkasti määritellyt pitkän listan mitä voit tehdä ja mitä et, eikö se ole omistajan päätettävissä koska on hevosen aika kuolla?

(anteeksi pakko tunkea tähän väliin taas esimerkki IRL-elämästä. Naurattaa kuvitelma siitä kuinka hevosen omistaja pitää hengissä kituvaa hevostaan koska kasvattaja sanoi että kasvattia ei saa tappaa ennenkuin se on täyttänyt 17v. Anteeksi, olinpa ilkeä. Hyi minua!)

Kasvatin ostaminen on niin pelottavaa hommaa että sitä en uskalla kyllä tehdä. Ainakaan näiltä vaativilta puoliveri/suomenhevos/shetlanninponikasvattajilta on minun turha kysyä kasvattia (jotenkin jäänyt mielikuva että ko. rotujen kasvattavat tuntuvat olevan tiukkaa porukkaa, yleistäminen on paha tapani, nöyrimmät pahoitteluni, kyllä varmasti poikkeuksia löytyy, ja muutkin kasvattajat näin tekevät), sillä he tarvitsevat sivunäytön, kilpailunäytön ja ties mitä näyttöjä. Näin ollen aloittelevan harrastajankin on suurimmaksi osaksi tyydyttävä omiin tuonteihinsa, koska pelkästään se että ko. harrastajalla ei ole "nimeä" v-maailmassa saa kasvattajat nyrpistelemään neniään. Ihmetyttää myös että hevosta ei myydä yksityiseksi yksityistallille vaikka paikka olisi jo valmiiksi varattu, vaikka taatusti henkilö aalla joka ostaa itselleen yhden ainoan silmäterän on enemmän aikaa kuin henkilö beellä jolla tallissa on 50 kilpailuikäistä ratsua jo ennestään. (Tietenkin ymmärän pelon siitä että henkilö aa lopettaa heti innostuksen laannuttua, onhan se helpompaa kun palautettavana on vain yksi hevonen).

Vielä loppuun sanon miljoonannen kerran muistutukseksi, poikkeuksia löytyy, iso kiitos näille ihanille ihmisille ketkä ovat/olisivat valmiit myymään hevosen minulle vaikken omistaisikaan sivunäyttöjä tai kisanäyttöjä tai mitään muutakaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti