sunnuntai 18. tammikuuta 2009

kasvatus & kasvattajat

Puhutaanpa tänään virtuaali - ja vihkomaailman kasvatuksesta, jotka pyörivät tällä hetkellä aikalailla samoissa kantimissa. Mielestäni vihkomaailmassa homma on kuitenkin hiukan rennompaa, kasvatit myydään helpommin eikä niitä vahdita niin tarkasti, voi olla että olen kuitenkin väärässä. Löytyy poikkeuksia positiiviseen suuntaan molemmista harrastelijoista.

Kasvatushan on nyt aivan "huippuluokassaan", jalostukseen käytetään usein vain hirveästi mainetta niittäneitä hevosia, vaikka virtuaalimaailmassa mitkään ominaisuudet eivät periydy. Vaikka olen hirvittävän realistinen harrastuksissani niin tämän vanhempien valinnan suhteen olen aikalailla epärealistinen, jalostuksessa voin käyttää myös yhtäkään meriittiä saavuttamatonta hevosta. Tämä ei sen kummemmin häiritse, paitsi tietenkin silloin kun yritän omaa oriani saada muille tammanomistajille, eikä tunnu kelpaavaan koska kaikki meriitit ja sukutaulut puuttuvat.

Kasvattien myynti taas, huh mitä touhua sanoisin minä! Sääntöjä on vaikka minkämoista, eikä kasvattia myydä aloittelevimmille lainkaan, pitää olla ties minkämoista kisa -, sivu - ja ties mitä näyttöä. Sanottavaa on niin paljon tästä(kin) asiasta että alkuun pääseminen tuntuu hankalalta.

Ainoat säännöt mitkä ymmärän on että kasvatin sivut pitää ilmoittaa parin viikon kuluessa, mielestäni tämä on ihan ymmärrettävää, näin ollen kasvattaja voi varmistua että hevonen pääsi uuteen kotiin. Jotenkuten menee myös sääntö että kasvattaja voi ottaa kasvatin takaisin jos elonmerkkejä ei hevosen/tallin sivuilla näy. Sitä taas en ymmärrä että kasvatin saa kasvatta ottaa takaisin jos sillä ei kilpailla kymmentä kilpailua kuukaudessa, tai jos sen sivuilla ei tapahdu jotakin kuukauteen. Kasvattajan etuosto-oikeus / kasvattia pitää tarjota kasvattajalle jos sen aikoo myydä on myöskin näitä mitä joskus itse olen myös harrastanut, mutta myöhemmin antanut kasvattien myymisellekin vapaat kädet.

Myös tämä, kasvatilla täytyy kilpailla (parhaimmassa tapauksessa on määritelty kuinka monta kisaa ja mitä lajia) on aikamoisen järjetön vaatimus. Ehkä en tule koskaan tätä sääntöä ymmärtämään koska en ole niitä ihmisiä joille kasvattien menestys on koko virtuaalitalleilun/vihkoilun edellytys. Tämäkin vaatimus on aikalaisen mukava verrattuna näihin "et saa ruunata" kasvattia, tai et saa tappaa sitä ennekuin se on täyttänyt 20 vuotta ja voittanut kaikki mahdolliset laatuarvostelupalkinnot. Voi herranjestas, nämä jutut menee reilusti yli ymmärykseni. Välillä tuntuu että kasvattaja ei ole ollenkaan valmis luopumaan hevosesta, kun on niin tarkasti määritellyt pitkän listan mitä voit tehdä ja mitä et, eikö se ole omistajan päätettävissä koska on hevosen aika kuolla?

(anteeksi pakko tunkea tähän väliin taas esimerkki IRL-elämästä. Naurattaa kuvitelma siitä kuinka hevosen omistaja pitää hengissä kituvaa hevostaan koska kasvattaja sanoi että kasvattia ei saa tappaa ennenkuin se on täyttänyt 17v. Anteeksi, olinpa ilkeä. Hyi minua!)

Kasvatin ostaminen on niin pelottavaa hommaa että sitä en uskalla kyllä tehdä. Ainakaan näiltä vaativilta puoliveri/suomenhevos/shetlanninponikasvattajilta on minun turha kysyä kasvattia (jotenkin jäänyt mielikuva että ko. rotujen kasvattavat tuntuvat olevan tiukkaa porukkaa, yleistäminen on paha tapani, nöyrimmät pahoitteluni, kyllä varmasti poikkeuksia löytyy, ja muutkin kasvattajat näin tekevät), sillä he tarvitsevat sivunäytön, kilpailunäytön ja ties mitä näyttöjä. Näin ollen aloittelevan harrastajankin on suurimmaksi osaksi tyydyttävä omiin tuonteihinsa, koska pelkästään se että ko. harrastajalla ei ole "nimeä" v-maailmassa saa kasvattajat nyrpistelemään neniään. Ihmetyttää myös että hevosta ei myydä yksityiseksi yksityistallille vaikka paikka olisi jo valmiiksi varattu, vaikka taatusti henkilö aalla joka ostaa itselleen yhden ainoan silmäterän on enemmän aikaa kuin henkilö beellä jolla tallissa on 50 kilpailuikäistä ratsua jo ennestään. (Tietenkin ymmärän pelon siitä että henkilö aa lopettaa heti innostuksen laannuttua, onhan se helpompaa kun palautettavana on vain yksi hevonen).

Vielä loppuun sanon miljoonannen kerran muistutukseksi, poikkeuksia löytyy, iso kiitos näille ihanille ihmisille ketkä ovat/olisivat valmiit myymään hevosen minulle vaikken omistaisikaan sivunäyttöjä tai kisanäyttöjä tai mitään muutakaan.

lauantai 17. tammikuuta 2009

persoonallisuus kehiin beibet

Aiheitahan löytyy vaikka muille jakaa, vaikka pelkäsin että homma tyssää siihen että ideat loppuu. Mutta nytkin niitä riittää niin paljon etten tiedä mistä aloittais, niinpä alotan tästä lempiaiheestani ; tallien persoonallisuudesta.

Jokaisessa tallisa täytyy olla sitä jotain. Se vaan on se selittämätön joku jonka huomaa jo etusivulta. Itselläni ei ole mitään, mikä on se tietty se, pidän paljon ihan erityylisistä talleista, kunhan niissä on edes ripaus sitä omistajan omaa juttua. Ei kaiken tarvitse mahtua siihen muottiin, olla just täydellistä tai muuta.

Ulkoasu ei ehkä ole se juttu, vaikka ulkoasussa tärkeintä on että se on selkeä ja lataa nopeasti. Sellainen perussiisti, nopeasti lataava ja mahdollisimman yksinkertainen ulkoasu vetää puoleensa. Nimessäkin pitää olla persoonallisuutta, ei mitään tylsiä ruusunupun talleja, vaan jotain nättiä, ihanaa, parasta. Mutta tekstit ne on mitkä vetää puoleensa, persoonallinen, värikäs kirjoitustyyli on parasta mitä virtuaalitallilleen voi antaa, tähän vielä ripaus omaperäistä ideaa niin tadaa ! =)

Olen nyt vähän aikaa kierrellyt erilaisia virtuaalitalleja poimien hyviä esimerkkejä. Ehdottomaksi ykkössuosikiksi nousi Peikkovuori.
Voi että tämän kanssa, kerrassaan ihastuttava (huh, en olisi uskonut että tuokin sana kuuluu sanavarastooni). Kivat tekstit, yksinkertaiset mutta viihdyttävät, eivät puuduta, ja tekisi mieli lukea aina vain lisää ja lisää. Ja katsokaa näitä kaikkia kuvia, ääää.

Jamaika showjumpersissa oli jo vähän yritystä, olin jo ihan innoissani, virtuaalitalli jamaikalla! Mutta petyin kyllä aika pahasti kun talli olikin vain peruspuokkieihin keskittyvä talli. Mutta kehitystä, kehitystä. Toinen näistä iänikuisista puoliveritalleista jotka yllättivät positiivisesti oli Stall Hausdorff, pisteet ensinnäkin siitä että nimessä ei ole mitään warmbloodseja tai showjumperseja. Eniten kuitenkin Stall Hausdorfissa sytytti hevosten luonteet, rakastan tuota tihkuvaa sarkasmia. Älkää unohtako myöskään Käpälämäkeä, tässä on kaikki se mitä voi persoonalliselta toivoa, ei se selityksiä tarvi.

Mä en nyt tähän hätään löydä muita esimerkkejä, negatiivisesti vaikuttavaa massatuotantoa kylläkin, mutta mä jätän ne ihan suosiolla tästä tekstistä. Vihkotallien osalta palataan asiaan joskus myöhemmin, nyt on aika painua keksimään uutta märistävää, tää kun oli kumman pirteetä tekstiä.

tahtoo laukkatallin!

Ei että, hirveä polte perustaa virtuaalinen laukkatalli. Kuulostaa vaan niin hyvältä, ehkä vähän liiankin hyvältä ollakseen virtuaalimaailmaa...

"Täällä laukkamaailmassa ei ainakaan tulla suoraan päin naamaa haukkumaan niin kuin 'muualla'. Eikä kyllä turhista kimpaannuta. "

"Mitä laukkaurheilun harrastajiin tulee, voin sanoa, että kaikki ovat varsin rentoja ihmisiä"
"Laukkaurheilussakin tekemällä oppii eikä ikinä kannata ujostella kysyä apua, sillä täällä kyllä autetaan mikäli osataan."

"Jotenkin tuttua, mutta onneksi laukkapuolella ei ainakaan tähän mennessä homma ole ollut ulkoasuista kiinni."

Ah, melkein kuin kaikista unelmistani.
Selailtuani Galloper-foorumia olin vakuuttunut siitä että laukkamaailman piirit ovat paljon avonaisempia, sydämmellisempiä ja muutenkin kaikinpuolin ihanempia kuin esimerkiksi peevekasvattajat. Voiskohan tästä tulla mun ensiesiintyminen virtuaalimaailmaan ? Joskus kun seurasin hetken vierestä kun muutkin laukkamaailman menosta hurmaantuneet kysyivät samoja kysymyksiä toisensa perään jaksoivat nämä laukkamaailman konkarit vastailla nätisti ja asiallisesti, tuli ihan sellanen fiilis että ne oikeasti haluaa että uusia ihmisiä tulee mukaan, eikä piireissä ainakaan heti näkynyt samanlaista kateutta kun v-maailman ratsupiireissä.

Anteeksi jos yleistin, löytyy v-maailman ratsupiireistäkin huipputyyppejä =)

täydellisyyden tavoitteluako?

Molemmissa piireissä, niin vihko - kuin virtuaalipiireissä tunnutaan tavoittelevan vain täydellisyyttä. Tämä asia on varmasti puittu jokaisessa blogissa tuhanteen kertaan, mutta yhden ihmisen näkemys tuskin siitä on enää pahitteeksi.

Tämän kyseisen asian takia itse en koskaan ole virtuaalimaailmaan rantautunut, korkeintaan hoidellut hevosia jollakin miellyttävällä puskatallilla sen kummemmin haloota pitämättä. Vihkoilunikin on menossa siihen tilanteeseeni että vihkoilen vain vihossa - niinkuin silloin joskus :) Tämän tarkoitus ei ole tällä kertaa mitenkään sen kummemmin mollata, ihmetellen ja mietiskelen vain omaksi iloksi.

Aloitetaan vaikka näistä täydellisistä puoliveritalleista. Katsotaanpa, otan tästä kolme esimerkkitallia (jätän nimet mainitsematta) ja tarkistan hevosten koulutustasoja. Viidellä ensimmäisellä kaikilla koulutustasona grand prix, sitten estehevosiin joilla 6/8 ensimmäisestä on rataestetasona 160cm. Seuravaalla tallilla sama meininki, taitaa joukosta löytyä muutama int I tasoinenkin. Kolmast talli noudattaa samaa kuvioita. Joo mä tiedän, tämä on virtuaalimaailma, mutta kun tästä kovasti halutaan saada kovin reaalistinen muilla keinoilla eikö tässäkin hommassa pitäisi olla realistisuutta? Ei aivan jokainen IRL-elämän puoliverisistäkään hyppä 160cm, vaikka kuinka toivoisi.

Joku on puhunut tuhannet kerrat myös siitä varsojen kisaamisesta, johon tälläinen tavallinen tallukka (esimerkkinä vaikka minä) ei ikipäivänä pystyisi. Kolmivuotiaalla on parhaimmassa tapauksessa jo 50 kilpailua kalenterissa, niitäkin ainakin miljoona yhdelle päivälle. Niitä hevosia joita ei ole kisattu, ei kommentoida tai muutenkaan pidetä hirveän suuressa arvossa, ellei tätä hevosta omista joku puolijumala virtuaalitalleijidoin keskuudessa tai jos sillä ei ole huippuleiskaa, tai jos sillä ei ole Miltonin tai Matadorin kuvia. Mutta ymmärrettäväähän tämäkin on jos tahtoo sinne laatuarvostelun ykköspalkinnoille.

Jalostusoriit jotka ottavat elämänsä aikana vastaan kymmenen tammaa, siis mitä? Joo, mä ymmärrän jonkun kilpaoriin kanssa käytännön, mutta että mainostetaan oikein jalostusorina. Kyllä täältä virtuaalimaailmasta löytyy sen verran hevosia että ei siitä nyt pitäisi massanimeä sukutaulussa tulla, ja entä jos tulee? Näinhän on IRL-elämässäkin että suomenhevostenkin miltei jokaisessa toistuu sama ori (Suikkuko se oli, en mene vannomaan) ja samanlailla puoliveristenkin suvusta löytyy paljon samoja hevosia. Niin ja oriin omistaja valitsee mitkä tammat "kelpaavat" orille, ymmärrän sen että katsotaan ettei mene astutamaan tilastoa komealla peeveellään, mutta ei IRL-orinomistajilla (ainakaan useimmilla) ole varaa valita vain niitä kaikkein menestyneimpiä ja parhaimpia jajaja.

Jaja, ei siitä sitten enempää. Ja edelleen mä muistutan että mä tiedän tän olevan virtuaalimaailma, mutta itse vaan olen aina ollut sellainen reealiajatuksiin jumiutuva pakkomielteinen mussuttaja. Joskus pistää kyllä vähän naurattamaan ne ketkä valittavat siitä että shetlanninponin säkäkorkeus on 107,1cm ja itse parhaimmassa tapauksessa syyllistyvät kaikkeen tähän mitä tuossa ylempänä luennoin. Jokainen harrastakoon kuitenkin tavallaan!

Täydellisyyden tavoittelusta vielä, kaikista eniten kuitenkin ottaa se päähän että vain ne tallit joilla on superupea leiska, miljoona laatuarvostelupalkittua hevosta, superkuuluisa omistaja jne jne huomioidaan. Vihkotalleissa homma on mennyt hiukan liian esittelykeskeiseksi minun makuun, kun esitellään vihkotalli konit.comissa tai missä sitten ikinä esitelläänkään täytyy (aivan ehdottomasti täytyy) olla otsikko joka on hienompi kuin kenelläkään muulla, tekstien parempia kuin muilla ja hevosten tuplasti hienompia. Itse olen lopettanut kokonaan vihkotallien esilletuomisen nettiin, vihkotalli kun on niin pysyköön ihan salaisesti omassa vihossani. Onnekseni oon huomannut että nykyään löytyy kyllä niitä jotka arvostavat muitankin asioita, iso kiitos näille :)

(okei, ehkä mä vaan on katkera kun en osaa tehdä hienoja ulkoasuja, en hienoja otsikoita, en hienoja esittelytekstejä tai en omista kovin kummoisia hevosia. Mun jalostusorillanikin on ainakin 30 jälkeläistä !!! okei, nyt vaivun itsesääliin, ehkä on parempi poistua ja kaivaa veitsi esiin)

jes.

Virtuaalimaailmaan rantautunut ilmiö, bloggaaminen rantautuu nyt lotan vihkotalli - sekä virtuaalitalliharrastukseen. Luultavasti kaikenlaista höpötystä ja valitusta kummankin osion puolelta, luvassa myös paaduttavan tylsää hölötystä lotan omista vihkotalleista ja inspiraatioista ja ja.



Kaikenmoisesta asioista vinkuminen ja valittaminen (aikalailla nimettömänä) on aika kivaa, jonka tulette varmasti myöhemmässä vaiheessa huomaamaan. Tavataan heti kun saan vinkumiseen aihetta - luultavasti siis hyvin pian!